| Teksti ja videot: Tommi Paavola |
|
Urheilijan perustavia liiketaitoja rakennettaessa voidaan määritellä useampiakin tärkeitä kulmakiviä, jotka ovat vaatimuksia tehokkaalle, taloudelliselle ja turvalliselle suoritukselle.
Näissä videoissa esitellään toiminnallisen liikkuvuuden perusteita ja määritellään kolme tärkeää ”anatomista asemaa” ja keskitytään niiden liikkuvuuden ja sitä kautta suorituskyvyn kehittämiseen.
Fysiikkavalmennuksen tuloksia viime vuosina on selkeästi parantanut ymmärtämys stabiloivien ja tukevien lihasten toiminnasta. Tälle ”tukevalle” perustalle onkin hyvä rakentaa urheilevan elimistön seuraava kerros, toiminnallinen liikkuvuus, jota tarkastellaan ja kehitellään oheisissa harjoittevideoissa.
Videoissa on ääni mukana, joten niistä selviää eri liikkeiden suoritustavat, erityishuomiot sekä toivotut tulokset.
Videoissa on nilkan, lonkan ja rintarangan toimintaan liittyviä harjoitteita.
Kolme liikkuvuuden testiä ja perustavat kehittelyvaiheet
Nilkka, lantio ja rintaranka ovat ne anatomiset asemat, jotka erityisesti korreloivat suorituskykyisen liikkeen kanssa. Toisaalta puutteet liikkuvuudessa näillä alueilla jarruttavat tai jopa estävät urheilijan vahvuuksien kehittymisen.
Esimerkiksi suunnanmuutosnopeuden harjoittaminen on tehotonta, jos keho valitsee automaattisesti huonon liikemallin nilkan puutteellisen liikkuvuuden vuoksi. Näin keho ei pysty vastaanottamaan optimaalista harjoitusärsykettä.
Fysiikkavalmentajalla on hyvä olla työkaluja, joilla voidaan helposti mitata ja todeta puutteellinen liikkuvuus sekä toteuttaa itse harjoittelu tuloksellisesti. Varsinkin kokonaisen joukkueen kanssa työskennellessä nopeat kenttätestit ovat usein ainoita mahdollisia ja harjoitteidenkin tulee olla yksinkertaisia mutta tehokkaita.
Testiliike mittaa nopeasti ja luotettavasti toiminnallisen liikkuvuuden. Testiliikkeen tulosten perusteella liikkuvuutta parannetaan tehostetusti kolmen harjoitteen yhdistelmällä.
Ensimmäinen harjoite on luonteeltaan passiivinen eli usein perinteinen staattinen venytys, jolla lisätään lihaskudoksen elastisuutta.
Toinen harjoite on aktiivinen, jossa venytykseen lisätään hermo-lihasjärjestelmän vastaanottokykyä edistävä venymis-lyhenemissykli.
Viimeisen harjoitteen tarkoituksena on ”ohjelmoida” uusi liike kokonaissuoritukseen ja siten auttaa uuden ”liiketaidon” siirtymistä itse urheilusuoritukseen.